Alkuperämaa: Irlanti
Ryhmä: 3
FCI:n numero: 302
Hyväksytty: FCI 25.4.2001
SKL-FKK 24.11.2001
Kuten kaikkien muidenkin terriereiden, tämänkin pienen sisukkaan rodun yksilöiden tuli metsästää mäyriä ja kettuja sekä pitää rottakanta mahdollisimman pienenä. Nykyään glen of imaalinterrieri on lempeä ja rauhallinen perhekoira.
Glen of imaalinterrieri on vanha rotu, joka jäi pitkään huomiotta, se ei siis ole myöhäisempien rotukokeilujen tulos. Ennen 1800-luvun puoliväliä metsästystä harrastanut yläluokka ei oikein arvostanut sitä kuten ei monia muitakaan terrieriryhmän rotuja. Sitä esiintyy hyvin paikallisesti Glen of Imaalin karulla alueella. Tämän alueen maanviljelijät polveutuivat sotilaista, joille 1500- ja 1600-luvuilla oli lahjoitettu maata palkkioksi Englannin kruunulle tehdyistä palveluksista. He joutuivat hyödyntämään kaiken luontaisen kekseliäisyytensä ja taitonsa selviytyäkseen hengissä tuolla karulla seudulla. Koira oli hyödytön, jos se ei päivittäisessä työskentelyssä jaksanut tehdä omaa osuuttaan. Sen täytyi aikoinaan tehdä pitkää päivää pitääkseen juoksupyörän liikkeessä (ts. toimimalla eräänlaisena moottorina erilaisissa käyttötarkoituksissa) ja usein sitä käytettiin maineeltaan kyseenalaisissa koiratappeluissa. Ennen kuin glen of imaalinterrieri tuli tunnetuksi koiranäyttelyissä, se oli kehittynyt sukupolvien ajan kovassa työssä nykyään tuntemaksemme voimakkaaksi ja rotevaksi roduksi. Irlannin Kennelliitto hyväksyi rodun virallisesti vuonna 1934, ja pian sen jälkeen perustettiin yhdistys valvomaan rodun etua.
Keskikokoinen, hyvin voimakas koira, jolla on keskipitkä karvapeite. Kokoonsa nähden yleisvaikutelmaltaan huomattavan vankka.
Runko on korkeuttaan pitempi. Koira on matalaraajainen.
Toimelias, ketterä ja työskennellessään hiljainen. Aina valmis toimintaan, temperamenttinen ja erittäin rohkea, muulloin lauhkea, sävyisä ja persoonallisuutta uhkuva. Uskollisena ja helposti kiintyvänä se on hyvin miellyttävä koti- ja seurakoira. Glen of imaalinterrierin sanotaan olevan rauhallisempi kuin muut terrierirodut, tarpeen vaatiessa se kuitenkin on aina valmis toimintaan.
Kallo-osa: Leveä ja melko pitkä.
Otsapenger: Korostunut.
Kirsu: Musta.
Kuono-osa: Voimakas ja kirsua kohti kapeneva.
Leuat/hampaat/purenta: Leuat ovat vahvat; hampaat terveet, tasaiset, vahvat ja suuret. Leikkaava purenta.
Silmät: Ruskeat, keskikokoiset, pyöreät ja verraten kaukana toisistaan. Vaaleat silmät ovat virhe.
Korvat: Tarkkaavaisen koiran korvat ovat puolipystyt tai pienet ruusukorvat, levossa ne ovat taaksepäin taittuneet. Täysin riippuvat tai pystyt korvat eivät ole toivottavat.
Erittäin lihaksikas ja kohtuullisen pitkä.
Syvä ja pitkä, korkeuttaan pitempi.
Ylälinja: Tasainen.
Lanne: Voimakas.
Rintakehä: Leveä ja vahva; kylkiluut ovat selvästi kaareutuneet.
Typistetty. (Huom. Suomessa typistyskielto.) Tyvestä paksu, ylöskiinnittynyt ja iloisesti pystyssä. Pentujen häntä typistetään puoleen pituudestaan. Luonnollinen (typistämätön) häntä sallitaan maissa, joissa typistys on lailla kielletty.
Eturaajat
Yleisvaikutelma: Eturaajat ovat lyhyet, käyrät ja vahvaluustoiset.
Lavat: Leveät, lihaksikkaat ja viistot.
Käpälät: Tiiviit, vahvat ja ranteista hieman ulospäin kääntyneet; päkiät ovat täyteläiset.
Takaraajat
Yleisvaikutelma: Takaraajat ovat vahvat ja lihaksikkaat.
Reidet: Hyvälihaksiset.
Polvet: Hyvin kulmautuneet.
Kintereet: Eivät sisä- eivätkä ulkokierteiset.
Käpälät: Tiiviit ja vahvat; päkiät ovat täyteläiset.
Vapaat, eivät liioitellun korkeat, vaivattomat ja maatavoittavat; hyvä takapotku.
Karva: Keskipitkää ja karheaa, aluskarva on pehmeää. Siistiminen on sallittua ääriviivojen esilletuomiseksi.
Väri: Sinijuovikas (brindle), ei kuitenkaan mustaan vivahtava; tai vehnänvärinen, vaaleasta vehnänväristä kullanpunaiseen sävyyn. Pennut voivat syntyä sinisinä, vehnänvärisinä tai punertavina. Vaaleilla pennuilla on yleensä musteensininen maski; selässä, hännässä ja korvissa saattaa olla sininen juova. Tummat merkit puhdistuvat iän myötä.
Säkäkorkeus: Urokset korkeintaan 35,5 cm, nartut ovat suhteessa pienempiä.
Paino: Urokset 16 kg, nartut ovat suhteessa kevyempiä.
Kaikki poikkeamat edellämainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen.
Päänmyötäisesti riippuvat korvat; ala- tai yläpurenta; liian lyhyt runko; suora etuosa.
Vihaisuus tai sairaalloiset piirteet; musta väri ruskein merkein; kapea kuono-osa.
HUOM. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespussiin.